Maaliskuun lopulla Euroopan unionin jäsenvaltioiden johtajat esiintyivät yhtenäisinä rauhan ja ystävyyden puolesta juhliessaan Euroopan unionin vuosipäivää. Jo yksistään se on saavutus, jota monet olisivat pitäneet mahdottomana silloin, kun jäsenvaltiot allekirjoittivat perussopimukset vuosia sitten. Kun juhlimme tätä merkkipäivää, ajatuksemme ovat niiden luona, joiden unelma Euroopasta on nyt toteutunut. Nyt on aika tarkastella ylpeänä saavutuksiamme ja palauttaa mieliin ne arvot, jotka meitä yhdistävät. Tämän vuosipäivän on kuitenkin oltava myös alku uudelle luvulle unionin historiassa. Edessämme on suuria haasteita, jotka liittyvät turvallisuuteen, kansalaisten hyvinvointiin ja Euroopan rooliin maailmassa, jossa on yhä useampia valtakeskuksia. Yhtenäisen Euroopan on muovattava itse kohtalonsa ja luotava näkemys tulevaisuudestaan. Tämä kirja on oma panoksemme tähän Euroopan tasoisen hankkeen uuteen lukuun. Haluamme käynnistää prosessin, jossa unioni määrittelee oman tiensä. Haluamme kartoittaa edessä olevat haasteet ja mahdollisuudet ja esittää, miten voimme jatkaa tästä yhdessä eteenpäin. Kun teemme päätöksiä unionin suunnasta, meidän tulisi myös muistaa, että unioni on aina ollut parhaimmillaan silloin, kun olemme yhtenäisiä, rohkeita ja luotamme siihen, että voimme muokata tulevaisuuttamme yhdessä. Euroopan unioni on tehnyt elämästämme parempaa. Meidän on huolehdittava siitä, että se voi tehdä saman myös tuleville sukupolville. Eurooppa on sukupolvien ajan edustanut tulevaisuutta. Eurooppa-aate sai alkunsa kahden miehen visiosta heidän ollessaan toisen maailmansodan aikana fasistihallinnon poliittisina vankeina. He maalailivat ohjelmajulistuksessaan kuvaa paikasta, jossa liittolaiset ja vastustajat kokoontuisivat yhteen varmistamaan, että Euroopan vanhat järjettömyydet eivät enää koskaan toistuisi. Vuosia sitten Euroopan unionin perustajajäsenet lähtivät tämän rauhallista ja yhteistä tulevaisuutta koskevan unelman innostamina ainutlaatuiselle ja kunnianhimoiselle matkalle kohti yhdentyvää Eurooppaa. Ne päättivät sopia erimielisyytensä neuvottelupöydän ääressä taistelukenttien sijasta. Ne korvasivat aseiden voimankäytön lain voimalla. Ne antoivat myös muille maille mahdollisuuden liittyä mukaan, minkä ansiosta Eurooppa saattoi yhdentyä uudelleen ja meistä tuli vahvempia. Tämän seurauksena vaikean menneisyyden jälkeen Euroopassa on vallinnut rauha jo vuosikymmenien ajan ja laajentuneen unionin miljoonat kansalaiset elävät vapaina yhdessä maailman vauraimmista talouksista. Kuvat juoksuhaudoista ja taistelukentistä tai kahtia jakautuneesta maanosasta ovat korvautuneet unionilla, joka erottuu rauhan ja vakauden tyyssijana. Edellisten sukupolvien uhraus ei saisi koskaan unohtua. Ihmisarvo, vapaus ja demokratia on hankittu kovalla työllä, eikä niistä pidä koskaan luopua. Vaikka kaikki nykypäivän eurooppalaiset eivät koe rauhan merkitystä yhtä vahvasti kuin vanhempansa tai isovanhempansa, nämä keskeiset arvot pitävät meidät edelleen yhdessä. Euroopan unioni on nyt paikka, jossa eurooppalaiset voivat nauttia ainutlaatuisesta kulttuurin, aatteiden ja perinteiden monimuotoisuudesta. Euroopan unioni on nyt paikka, jossa he ovat luoneet elinikäisiä siteitä muihin eurooppalaisiin ja jossa he voivat matkustaa, opiskella ja työskennellä muissa maissa valuuttaa vaihtamatta. Euroopan unioni on nyt paikka, jossa oikeusvaltio on korvannut vahvemman oikeuden. Euroopan unioni on paikka, jossa tasa-arvosta ei vain puhuta vaan sen puolesta taistellaan. Tästä huolimatta monet eurooppalaiset pitävät unionia liian etäisenä tai kokevat sen sekaantuvan liikaa heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Toiset kyseenalaistavat sen lisäarvon ja kysyvät, miten unioni parantaa heidän elintasoaan. Lisäksi aivan liian monen mielestä Euroopan unioni ei ole pystynyt täyttämään heidän odotuksiaan kamppaillessaan sodan jälkeisen ajan pahimmassa rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisissään. Euroopan haasteet eivät osoita laantumisen merkkejä. Taloutemme on elpymässä maailmanlaajuisesta finanssikriisistä, mutta ei vielä kaikkialla riittävän tasaisesti. Tilanne osassa naapurivaltioitamme on epävakaa, mikä on aiheuttanut suuren pakolaiskriisin. Terroristit ovat iskeneet kaupunkiemme sydämiin. Esiin nousee uusia maailmanmahteja, ja vanhat joutuvat mukautumaan uuteen todellisuuteen. Lisäksi viime vuonna yksi jäsenvaltioistamme äänesti Euroopan unionista eroamisen puolesta. Nykyisen tilanteen ei välttämättä tarvitse rajoittaa Euroopan tulevaisuutta. Euroopan unionia on usein rakennettu kriisien siivittämänä ja joskus etuajassa. Eurooppa on usein ollut tienhaarassa, mutta aina se on onnistunut mukauttamaan suuntaansa ja menemään eteenpäin. Menneiden vuosien aikana unionia on uudistettu ja muutettu perusteellisesti useilla sopimuksilla, ja se on kooltaan yli kaksinkertaistunut. Edellisten sukupolvien tapaan myöskään me emme voi tarttua toimeen menneitä haikaillen tai varautua tulevaisuuteen vain lyhyellä aikavälillä. Toimenpiteiden on perustuttava yhteiseen päämäärään ja uskoon siitä, että yhdessä me kaikki voimme paremmin. Nyt meidän on taas kerran katsottava eteenpäin. Tässä kirjassa kartoitetaan seuraavan vuosikymmenen muutosvoimia ja esitellään joukko skenaarioita siitä, miten Eurooppa voisi kehittyä. Näin käynnistetään keskustelu, joka auttaa kohdistamaan ajatukset ja löytämään uusia vastauksia vanhaan kysymykseen siitä, millaisen tulevaisuuden haluamme itsellemme, lapsillemme ja unionille. Euroopassa on maailman suurimmat sisämarkkinat ja maailman toiseksi käytetyin valuutta. Se on maailman suurin kauppamahti ja humanitaarisen sekä kehitysavun antaja. Osin maailman suurimman monikansallisen tutkimusohjelman ansiosta se on myös innovoinnin eturintamassa. Sen diplomatialla on todellista painoarvoa, mikä auttaa pitämään maailman turvallisempana ja kestävämpänä. Eurooppa on monille sen kumppaneista houkutteleva. Vaikka Euroopan unioniin ei ole liittymässä uusia jäseniä lähitulevaisuudessa, pelkkä liittymismahdollisuuskin edistää tehokkaasti vakautta ja turvallisuutta rajoillamme. Euroopan unioni työskentelee aktiivisesti niin itäisten kuin eteläistenkin naapuriensa kanssa. Euroopan rooli myönteisenä maailmanmahtina on tärkeämpi kuin koskaan aikaisemmin. Tämä asema on kuitenkin ristiriidassa yksinkertaisen tosiseikan kanssa. Euroopan asema maailmassa pienenee, kun maailman muiden osien asema kasvaa. Myös Euroopan taloudellisen painoarvon odotetaan supistuvan. Kehittyvien talouksien vaikutus lisääntyy nopeasti, mikä korostaa Euroopan tarvetta puhua yhdellä äänellä ja käyttää toiminnassaan erillisen vaikuttamisen sijasta kollektiivista voimaa. Joukkojen keskittäminen itäisille rajoillemme, sota ja terrorismi Aasiassa ja Afrikassa sekä lisääntyvä aseistaminen eri puolilla maailmaa ovat kuvaavia esimerkkejä maailmantilanteen kiristymisestä. Uhkien kirjo ulottuu laajamittaisista tietokonehyökkäyksistä perinteisempiin hyökkäyksiin. Euroopalla ei ole varaa sinisilmäisyyteen, ja sen on huolehdittava omasta turvallisuudestaan. Pehmeiden keinojen käyttö ei enää riitä, jos säännöt jyrätään väkivalloin. Vaikka maailma ei ole koskaan ollut näin pieni eivätkä yhteydet näin tiiviitä, paluu eristäytymiseen on herättänyt epäilyjä kansainvälisen kaupan ja monenkeskisen yhteistyön tulevaisuudesta. Euroopan vauraus ja kyky pitää kiinni arvoistaan maailmannäyttämöllä perustuu myös tulevaisuudessa avoimuuteen ja vahvoihin kumppanuussuhteisiin. Tästä huolimatta vapaan ja edistyksellisen kaupan puolustaminen ja globalisaation muokkaaminen siten, että siitä olisi hyötyä kaikille, vaikeutuu jatkuvasti. Mitä tulee talouteen ja yhteiskuntaan, maailmanlaajuinen finanssi- ja talouskriisi ravisteli Eurooppaa perustuksia myöten. Määrätietoisten toimien ansiosta talous on kuitenkin noussut taas jaloilleen ja työttömyys on laskenut alimmalle tasolleen sitten syvän taantuman alun. Elpyminen ei kuitenkaan jakaannu tasaisesti yhteiskunnassa ja sen eri alueilla. Kriisin jälkimainingit, kuten Eurooppaa monin paikoin vaivaava pitkäaikaistyöttömyys ja julkisen ja yksityisen velan suuri määrä, edellyttävät yhä kiireellisiä toimenpiteitä. Tämän haasteen ratkaiseminen on erityisen tärkeää nuorempien sukupolvien kannalta. On olemassa todellinen riski, että tämän päivän nuoret aikuiset eivät saavuta vanhempiensa elintasoa. Euroopalla ei ole varaa menettää kaikkien aikojen parhaiten koulutettua ikäryhmäänsä ja antaa sukupolvien välisen epätasa-arvon tuhota sen tulevaisuutta. Tämä kehitys on ruokkinut epäilyjä Euroopan unionin sosiaalisen markkinatalouden kyvystä lunastaa lupauksensa siitä, että ketään ei jätetä ulkopuolelle, ja varmistaa, että jokainen sukupolvi on edellistä vauraampi. Euroopan talouden osallistavuuden, kilpailukyvyn ja kestävyyden parantaminen sekä tulevaisuuden tarpeisiin yhteen sovittaminen ei ole tulevina vuosina yhtään sen helpompaa kuin nykyään. Eurooppa ikääntyy nopeasti, ja eliniän odote nousee ennätystasoille. Uudet perherakenteet, väestön muuttuminen, kaupungistuminen ja työelämän monimuotoistuminen vaikuttavat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden toteutumiseen. Eurooppalaisen keskivertotyöntekijän työura on muuttunut vain yhden sukupolven aikana siten, että aiempi elinikäinen työpaikka on korvautunut uralla, johon saattaa sisältyä useita eri työpaikkoja. Työelämässä on nyt enemmän naisia kuin koskaan aikaisemmin, mutta sukupuolten aidon tasa-arvon saavuttaminen edellyttäisi vielä jäljellä olevien esteiden murtamista. Euroopan työikäinen väestö kutistuu, joten sen lahjakkuuspotentiaali on saatava täysimääräisesti käyttöön. Euroopalla on jo nyt maailman edistyneimmät hyvinvointivaltiojärjestelmät, jotka voivat tarjota ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin kaikkialla maailmassa. Sen tiedeyhteisö on etulinjassa maailmanlaajuisessa tutkimuksessa, jolla pyritään ratkaisemaan terveysongelmia. Sosiaaliturvajärjestelmiä on kuitenkin uudistettava merkittävästi, jotta ne pysyisivät kohtuuhintaisina ja vastaisivat väestörakenteen ja työelämän uusia olosuhteita. Tämä on erityisen tärkeää, kun ryhdytään käsittelemään kattavaa digitalisoitumista yhteiskunnassa, jossa rajat työntekijän ja itsenäisen ammatinharjoittajan, tavaroiden ja palveluiden ja kuluttajan ja tuottajan välillä ovat jo nyt hämärtyneet. Monia tämän päivän työpaikkoja ei ollut vielä kymmenen vuotta sitten lainkaan olemassa. Tulevina vuosina tällaisia työpaikkoja syntyy vielä lisää. Useimmat nyt kouluun menevät lapset päätyvät todennäköisesti tekemään työtä, jota ei vielä ole edes keksitty. Teknologian ja automaation käytön lisääntyminen synnyttää haasteita, jotka vaikuttavat kaikkiin työpaikkoihin ja toimialoihin. Uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla ja kielteisten vaikutusten pitäminen mahdollisimman vähäisinä, edellyttää paitsi huomattavia investointeja taitojen kehittämiseen, myös koulutuksen ja elinikäisen oppimisen järjestelmien merkittävää uudelleensuunnittelua. Lisäksi se edellyttää sitä, että työelämän muuttuessa otetaan käyttöön uusia sosiaalisia oikeuksia. Samaan aikaan Eurooppa on sitoutunut kunnianhimoiseen tavoitteeseen siirtyä vähähiiliseen talouteen ja vähentää haitallisia päästöjä. Lisäksi meidän on jatkossa mukauduttava kasvaviin ilmasto- ja ympäristöpaineisiin. Meidän teollisuutemme, kaupunkimme ja kotitalouksiemme on mukautettava toimintatapojaan ja energiaratkaisujaan. Olemme jo johtoasemassa älykkäät kaupungit -hankkeessa, luonnonvarojen tehokkaassa käytössä ja ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisessa torjunnassa. Meidän yrityksillämme on hallussaan melkein puolet uusiutuvaa energiaa ja sen teknologiaa koskevista patenteista maailmassa. Suurimpia haasteitamme on markkinoida nämä innovatiiviset ratkaisut koteihin ja ulkomaille. Mitä tulee turvallisuuteen, Eurooppa on kansalaisilleen poikkeuksellisen vapaa ja vakaa paikka maailmassa, joka on edelleen täynnä epäsopua ja raja-aitoja. Viimeaikaisten terrori-iskujen lamaannuttava vaikutus on kuitenkin ravistellut yhteiskuntiamme. Sisäisten ja ulkoisten uhkien raja hämärtyy entisestään, mikä muuttaa ihmisten ajatuksia henkilökohtaisesta turvallisuudesta ja rajoista.